Ekoauto?

Hybridit

Viimeisen puolen vuoden aikana on datalla esiintynyt useita ennakkotilattuja hybriditaxitilauksia. Eräänä yönä, jopa kaivattiin tolpalle hybridiä. Viimeksi datalla puhuttiin ekotaksitilauksesta. Tiedän, että mielipiteeni saattaa nostaa karvat pystyyn ns. ympäristötietoisella porukalla. Mielestäni tämän hetken ainoa Helsingin taksiliikenteessä esiintyvä hybriditaksi Toyota Prius ei välttämättä sovellu taksikäyttöön ja niiden pyytely haiskahtaa omatunnon viherpesulta.

Prius on ensimmäisiä peruskansalaisille soveltuvia hybridejä hintansa puolesta, joskaan mistään halvasta autosta ei ole kyse. Tutkin netistä erillaisista lähteistä arvosteluja ja testejä liittyen autoon ja eräässä amerikkalaisblogissa testikuljettaja valitteli, ettei luvattuun n. neljän litran kulutukseen sadalla pääse ellei aja todella hitaasti kiihdyttäen ja varovasti, jos silloinkaan. Auton bensamoottorihan käynnistyy, jos kaasua painaa vähänkin liian raskaasti, eikä se sammu toivotulla tavalla. Eli liikenteen saa hyvinkin tukkoon, jos pyrkii todella rauhalliseen ajoon. Auton ajo-ominaisuudet eivät kuulema vedä mitenkään vertoja MB-BMW akselille. Volvohan on traktori. Eräs kuljettaja Hesarin haastattelussa väitti menoveden kulutuksen pudonneen puoleen. Mihin verrataan on ensimmäinen kysymys? Autobildinkin testin mukaan auton keskikulutus oli selvästi enemmän ja testin autoista ero tehtaan ilmoittamaan oli suurin. Nykyiset pihit dieselturbot pääsevät jo aika hyviin lukemiin ja autoilijalla on huomattavasti enemmän vaihtoehtoja. Oman kokemukseni perusteella Prius olisi auto, jota saisi pyydellä anteeksi, koska suuri osa asiakkaista on tasoa "minä mihinkään riisikuppiin mene." ja toisilla saattaa olla tavaraa sen verran, ettei se tavaratilaan mene. Nimittäin tavaratilasta suuri osa menee akuille. Yhdysvalloissa tilanne on eri ja New Yorkissa hyväksytyt yellow cab mallit ovat lähes kaikki hybridejä. Suomeen ei ole sellaisia vielä saatu markkinoille kuin Prius ja Hondalta tullut juuri uusi malli. Mersua taitaa jo saada hybridinä mutta hinta on sen verran suolainen, ettei sitä kannata taksikäyttöön ottaa.

Sitäpaitsi hybridit kulkevat bensiinillä ja vaikka kulutus olisi 30-40% vähemmän niin bensan hinta on jo sen kolmanneksen korkeampi eli se ei oikeasti houkuta yrittäjää. Huoltotarve on Toyotoilla nykyään jo kovempi ja uusi teknologia tuo uusia haasteita. Sen lisäksi Toyota ei taida olla niitä ympäristöystävällisimpiä autoyrityksiä, vaikka firma on lanseerannut erillaisia ympäristöohjelmia. Muistakaa myös, että firma on kovasti kiinni autourheilussa, jota monet ympäristömieliset eivät voi sietää. Sen sijaan esimerkiksi Renault on pudottanut rajusti panostaan mm. Formuloihin ja BMW vetäytyi hommasta kokonaan. Kenenkään hiilijalanjälkeä yksi hybriditaksilla ajettu matka ei vähennä. Hybrideihin pitäisi siirtyä, jos siitä tehtäisiin ammattiliikenteelle oikeasti kannattavaa ja eri automalleja tulisi markkinoille kuljettajan tarpeisiin.

Taxi FAQ 2

Vapaa valo

Taksin katolla on keltainen kupu, josta näkee taksin asemapaikan ja numeron. Kun kuvussa on valo, taksi on vapaa. Kun kupu on pimeänä on taksilla joko asiakas, meno asiakkaan luokse, tauko tai vuoro ei ole päällä. Todennäköisesti kuvusta on lamput palanut tai kuski haluaa viestiä, ettei halua juuri sinunlaista juoppoa kyytiin.

käsipystyt

Taksin saa toki yrittää ottaa lennosta. Yleisesti ottaen suomessa se ei ole tapana, josta kertoo jo tolppien suuri määrä. 80-luvula oli kuitenkin ajoa niin paljon, ettei tolpilla paljon autoja ollut. Viikonloppuisin tämä tuottaa ongelman, kun kaikki haluaa taksin heti ja nyt, joten lähimpään autoon yritetään sisään katsomatta ensin valoa katolla (ks. kohta 1.) tai onko asiakasta kyydissä. Ihmetyttää välillä se, että vaikkei autoissamme ole tummenettuja laseja, ei tahdo näköhavainto saavuttaa katsojan näkökeskusta. Autoon on oikeasti yritetty, vaikka joku jo istuu siellä ja sitten hetken hölmistyneenä todettu, että ok. Yksi viikonloppu Kurvissa polttelin kavereiden kanssa tupakkaa ennen lähtöä niin eikö joku jätkä tunkenut autoon sisään, vaikka sanoimme sen olevan varattu. Häntä ei tuntunut edes kiinnostavan se, ettei autossa ollut kuskia. Ennen kuin ehdin reagoida kunnolla kävi jo taksikuski ystäväni pienessä maistissa repimässä äijän ulos autosta, kun ei meinannut helpolla tulla.

Niin ja vielä. Älkää yrittäkö ottaa taksia lenosta Kaivokadulla, Kaisaniemenkadulla, Vilhonkadulla, Simonkadulla, Onnelan edestä, KY:n edestä, Lasipalatsin edestä jne. Taksit eivät saa ottaa käsipystyjä tolppien vierestä mikäli a) tolpalla on autoja b) tolpalla on asiakkaita. Jos taksin saaminen tuntuu hankalalta kannattaa lähteä kävelemään kotiin päin niin eiköhän matkan varrelta joku ota kyytiin.

Tolpat

Helsingissä on taksiasemia, jonne autot kerääntyvät odottamaan kyytiä. Ennen vanhaan asiakas soitti taksiasemalle tolppapuhelimeen. Nykyään puhelu kääntyy auton puhelimeen tai autojen puutteessa keskukseen. Olen ottanut puhelutilauksia vastaan tolpalta 80 ollessani isossa ruudussa. Tosin ajaen 90 km/h Tuusulan moottoritietä. Tolpalle soittamisessa on hyviä puolia se, että voidaan välttää ajonvälityksen kautta tulleista "rikkinäinen puhelin"-efekteistä ja asiakas voi jopa antaa hyvät lisäohjeet suoraan kuljettajalle, mikäli on tarpeen.

Teille viikonloppu juhlijoille tiedoksi. Älkää menkö oikeasti tolpalle 37 eli asema-aukio. En muista ajaneeni viikonloppuyönä kertaakaan sille pölkylle. Sinne on ärsyttävä ajaa ja jonoa on helvetisti. Annankatu eli 5 on myös ongelmallinen. Tolppa on sen verran etelässä, ettei vapaat taksit tullessa lännestä, idästä tai pohjoisesta viitsi ajaa sinne asti, kun saa kyydin tarpeen vaatiessa vaikka Ruoholahdenkadulta tai 25:lta tullessa lännestä, pitkin Manskua ja viimeistään Museokadun pölkyltä tullessa Pohjoisesta sekä Hakaniemen ympäristöstä tullessa idästä. Lisäksi raitisilma tekee hyvää selventää päätä ja kuljettaja kiittää.

Taksikurssi

Uusi laki taksien koulutuksesta astuu ensi vuonna voimaan ja tästä on kysynyt muutama kaveri. Luulin ensin, että vaatimus tarkoittaa ns. laatuseminaareja mitä taksiautoilijat (yrittäjät) käyvät. Mutta kyse on siis siitä, että taksikoulutus yhtenäistetään koko maassa. Eli jokainen kuljettaja paikallistietämyksen lisäksi opiskelee asiakaspalvelua ja turvallisuusasioita. Erona vanhaan systeemiin on se, ettei monilla paikkakunnilla ole välttämättä tarvinnut käydä minkäänlaista kurssia vaan liitettä (ammattiajolupa, joka kertoo asemapaikkasi esim. Helsingin-liite) on voinut hakea pelkästään kokeen ja laitekoulutuksen läpikäymisellä. Eroja on voinut olla myös kurssien sisällöissä. Minä siis olen käynyt tällaisen kahden viikon 8-16 koulunpenkillä tyylin kurssin, joten uusi laki tuskin koskee minua enää.

Kurssi on hyvä ja jopa parempi ja kattavampi kuin minkään muun perusammatin takaava pikakurssi kuten anniskelupassi, hygieniapassi, tulityö- ja työturvallisuuskortti. Järjestyksenvalvojaksikin pääsi ennen viikonloppukurssilla mutta onneksi sitä koulutusta on laajennettu.

MAXI TAXI

Maxi takseista on myös kyselty. Asia tuntuu olevan epäselvä enkä sitä oikeastaan yhtään ihmettele. Kyse on kuitenkin suhteellisen monimutkaisesta laista.

Taksiliikene on suomessa säännöstelty ja sen suorittamista valvoo lääninhallitus, joka myöntää taksiluvat ja vahvistaa ajovuorolistat sekä poliisi, joka myöntää ammattiajoluvat. Taksiliikennelaissa puhutaan henkilöautolla suoritettavasta ammatillisestä henkilökuljetuksesta. Tilataksit ovat myös rekisteröity henkilöautoiksi! Taksiksi lasketaan siis auto, joka voi kuljettaa 4-8 henkilöä matkustajina. Taksiliikennettä koskee myös säännöt asemapaikoista eli kaupungeista jossa pääsääntöisesti ajetaan ja toiminta-alueesta eli alueesta missä saadaan ottaa asiakkaita kyytiin. Helsinkiläinen siis saa ajaa Helsingissä aina tolpalle, Toiminta-alueella tyhjälle tolpalle, Lähialueiden yhteisliikeneasemilla määriteltyjen määrän joukkoon mutta ei saa toimittaa esimerkiksi Tampereella tätä toimintaa. Huhun mukaan nykyinen työkaverini on kerran saatuaan keikan Lappeenrantaan jäänyt sinne ajamaan viikonlopuksi. Huhua ei ole vahvistettu.

Mitä sitten TJP Lines ja muut pienemmät toimijat kuten Easy Cab Comppany? He hoitivat aikoinaan kaupungin inva-kuljetuksia ja kalustossa onkin iso kasa pyörätuolin mentäviä Sprinttereitä. Monet invalidit joita tunnen valittavat edelleenkin heidän palveluistaan ja muiden ns. tilausliikenne taksien kuskeista, joilta ei siis käytännössä vaadita ammattiajo pätevyyttä, koska ei ajeta tolppa-ajoa. TJP kuitenkin menetti invakyydit ja näköjän pelkästään ison autojen tilauskyytiä ei ole tarpeeksi ja piti keksiä tekemistä kuskeille.

He kiertävät taksiliikennelakia, koska ei ole olemassa lakia, joka koskisi kuorma-autolla rekisteröityjen autojen ammattimaisesta henkilökuljetuksesta. Joten heitä ei koske mitkään yllä kerrotut asetukset taikka mitkään säännöt. Esimerkiksi jo ylempänä mainittu kielto ottaa asiakasta tolpa välittömästä läheisyydestä tolpalla ollessa autoja ei koske maxi taxeja ja he röyhkeästi käyttävät tätä hyväkseen. Autoja pysäköity suoraan ravintoloiden ovien läheisyyteen taikka keskustan bussipysäkeille yöaikaan. Siksi tämä ärsyttää taksinkuljettajia. En tosin itse ymmärrä voiko tuolla tavalla saada tarpeeksi kyytejä, että se oikeasti kannattaisi.

Ainoa perustelu kaltaisen liikenteen harjoittajilta on ollut se, että se on laillista. Minun mielestäni kyseisen laisessa liikennöinti muodossa pitäisi kaikkien toimia samojen pelisääntöjen, lakien ja koulutusten kanssa. Sitähän ihmiset eivät oikeastaan tajua, että Suomessa saa harjoittaa ammattimaista henkilönkuljetusta kyllä ihan vapaasti. Jokainen voi perustaa kuljetusyrityksen ja myydä kuljetuspalveluita haluamaansa hintaan. Erona on vain se, ettei silloin pidetä kupuja, eikä ajeta tolpalle ja hinnat voidaan sopia täysin tilanteen mukaan. TJP taas yrittää esittää entisillä tilausajo-autoilla olevansa takseja, joiden hinnat eivät välttämättä toteuta yleistä taksapäätöstä.

Asiakas älä ota maxitaxia kadulta. Jos tarvitset ison auton voi tilata sellaisen taksikeskukseta, suoraan vaikka Kovaselta taikka muulta isolta tilausajo palvelulta tai vaikkapa TJP Linesiltä. Harva ottaa edes pimeätä taxia ja nekin ovat paljon halvempia kuin TJP Linesit ja kummp., vaikka kyseessä on käytännössä pimeä taksitoiminta.

Taxi FAQ osa 1

Käydäänpä läpi muutama kysymys, jota esitetään kuskeille niin töissä kuin siviilissä.

"Onko tää sun oma auto" / "Ootko isäntä vai renki"

Melkein yleisin kysymys, jonka vastaus riippuu kuljettajasta ja hänen mielenkiinnostaan. Yleisin vastaus mitä annan on vain lakonisesti "Ihan renki vaan" tai "Ei tässä nyt niin kauan oo vielä ajettu". Tosin isäntäni ihmetteli erästä "Mustasta Härästä tulleen karjun" inttämistä aiheesta ja vastas lopulta "Onko oma muija vai jonkun toisen". Muita vastauksia on ollut muunmuassa "ihan pankin auto tää on". Eräs meidän kuljettajista vastaa ihan mielentilan mukaan. Joskus ollaan isäntä ja joskus renki.

"Onks ollu ajoja"

Eteenkin, jos asiakkaalla ei ole mitään taitoja tai haluja keskustella mutta silti haluaa sanoa jotain, koska ihmiset luulevat, että kuljettajat haluavat tai, että heidän kanssaan pitää jostain syystä keskustella, he esittävät tämän kysymyksen.

Nykypäivän variaatio "onks tää taantuma vaikuttanu" on sellainen, josta voi keskustelun aloittaakin. Siihen voi vastata "Kyllä on. Viikonloppuyöt on aika entisellään mutta muuten on arpapeliä. Jonkun tutkimuksen mukaan tilaukset on pudonneet kolmanneksen ja se voi pahimmillaan tietyissä vuoroissa merkitä 30-40 prosentin ansionmenetystä." Muuten vastaan vain "Ihan hyvin" tai perinteinen "No vähän hiljasta mutta onhan tässä yötä jäljellä." Harvemmin sitä jaksaa vastata, että menee todella hyvin, vaikka näin kerrankin olisi.

"Alkoholi, ruoka ja tupakointi"

Oikeasti takseissa juominen on kielletty. Tähän annan lähes aina poikkeuksen ja ihmiset yleensä kunnioittavat autoa ja ovat varovaisia. Ärsyttävimmät ovat sellaiset, jotka eivät kysy asiaa vaan 100 metrin jälkeen kuuluu ääni takaa merkkinä juoman auenneen. Isäntä taas lähes poikkeuksetta ei anna juoda ja tekee siinä oikeasti todella järkevän teon. Mitä järkeä riskeerata auton sisusta sen takia, että joku juoppokööri ei pysty olemaan 5-15 minuuttia juomatta. Kerran hän tosin antoi erään rouvan juoda ja tämä sitten tyhjensi kolmella huikalla kossupullon matkalla Kontulan tolpalta Länsimäkeen. Muistakaa myös, että tieliikenne käsittääkseni kieltää alkoholin kuljettamisen ja nauttimisen etumatkustajan paikalla.

Takseissa ei myöskään saa syödä. Tämä on vielä järkevämpi sääntö kuin juominen. Juomaa voi kuivatella ja pyyhkiä mutta ketsupit kangaspenkillä on jo huomaatavasti vaikeampaa. Itse valvon tätä sääntöä aika tarkkaan. Kerran tosin asiaa ei kyselty ja matkalla Espooseen oli sitten sipsit pitkin lattiaa. Isännällä kävi kerran niin, että hän toistuvasti kielsi Kannelmän alacarte grillin antimien nauttimista mutta näin tehtiin silti ja isännän perusteluista huolimatta oli sitten purilaisen sisälmys penkillä.

Minulta kysytty jopa tupakoinnista. Tosin niitä tapauksia on ollut kolme, joista kaksi oli italialaisia ja kolmas todennäköisesti aivoinfarktitoipilas. Taksien tupakointikielto perustuu samoihin lakeihin kuin joukkoliikenteen ja ylipäätänsä muiden julkisten kulkuneuvojen kiellot.

"Aja suoraan"

Olen tässä muutamaan otteeseen joutunut ihmettelemään sitä, että asiakkaat eivät, eteenkään humalassat, ilmoita osoitetta kuljettajalle. Tolpalta päästään viisi metriä eteenpäin ja alkaa kryptinen seikkailu, jossa annetaan vihjeitä tietyin väliajoin. No jännityshän tiivistää tunnelmaa ainakin takseissa. Kollegoiden kanssa keskustellessa ehdottomasti yleisin suunta minne asiakas haluaa on "suoraan". Sitten tiedustellaan tarkempaa ohjeistusta niin takapenkiltä ilmoitetaan, että hän kyllä kertoo sitten.

Heinäkuun lopulla otin Tikkurilasta käsipystyn. Autoon könysi pari humaltunutta miestä. Toinen ilmoitti, että mennään Shellille. Matkaa oli hurjat 700 metriä mutta mitäs sitten. Shellille päästyämme toinen ilmoitti, että ei jaksaisi jatkaa vaan lähtee tällä autolla kotiin ja kyyti kolahti sitten Kivistöön asti. Kaveri sitten selitti siinä, että kun aikoinaan muuti sinne, ei oikein osannut selventää asioita aina kuskille. Kuulema kerran antanu ohjeina Hämeenlinnan motarilla klassiset "aja suoraan" ja sammunu takapenkille. Onneksi hän oli sentään herännyt ennen Klaukkalan liittymää, että pääsivät ajamaan takaisin päin. Tämäkin tilanne oltaisiin vältytty, jos asiakas olisi viitsinyt ilmoittaa edes kaupunginosan.

Isäntäni naureskeli aikoinaan sitä, että joku naishenkilö oli hypännyt kyytiin ja sanonut vain "Vantaalle". "Vantaalle?" "Joo!" "Onko väliä ajetaanko Myyrmäkeen vai Hakunilaan vai Rajakylään.." Isäntä luetteli. Kyllä se oikea osoite sitten löytyi.

Lentokentän taksien keräilyalueella kuulin legendan. Tarinan kertoja väitti tapahtuneen hänelle joskus pimeällä 80-luvulla, kun ei ollut datapäätteitä saati kännyköitä. Kesäisenä yönä rautatienasemalta oli hypännyt kyytiin kaksi päihtynyttä miestä. Saapuneet viimeisellä junalla pohjoisen suunnasta. "Tieksä missä Repa asuu?" "En tiedä" "No kai nyt Repan tiedät. Se on siinä P-rapussa". Kuski oli miettinyt sitten mistä löytyisi talo, jossa on niin monta rappua. Munkkiniemet ja Käpylät jäivät pois laskuista heti ja päädyttiin kokeilemaan rakennusta Maunulan seudulla. Sieltähän se "Repa" sitten löytyi kiveltä istuskelemassa röökiä polttaen. "Löysithän sä!" asiakas huudahti.

Eräänä elokuisena viikkona näitä tuntui olevan pilvin pimein. Kampista tuli kyytiin tatuoitu, isohko mieshenkilö, joka ilmoitti osuvasti: "Kontulaan". Päästyämme Alueelle kysyin neuvoa ja parru ilmoitti, että eteenpäin. Vesalan kohdalla kysyin uudestaan ja sain saman vastauksen. Lopulta oltiin jo Mellunmäessä ja kysyttäessä sain käskyn kääntyä takaisin. Ostarilla sitten mies keksi jäädä pois ja maksoi kiltisti. Seuraavana päivänä Marskin tolpalla nuorempi mies henkilö hapuili ovea auki. Avustin hieman sisäpuolelta mutta onneton kompastui kanttariin ja löi päänsä auton a-pilariin. Kysyin vointia, joka oli kuulema kolhusta huolimatta "ihan ok". Suunta oli Pihlajanmäki. Navigoitiin Liusketielle ja sitten alkoi klassinen "eteenpäin". Tämän kaverin suurin ongelma oli se, että hän pysyi hereillä ehkä viisi sekuntia kerrallaan ja ei havaduttuaan rekisteröinyt yhtään missä oli. Lopulta oltiin jo Liusketien toisessa päässä ja eikun takaisin. Sitten alkoi erikoinen huitominen, että tuonne pitäisi päästä. Lopulta ajettiin jokin mäki ylös talojen taakse, josta löytyi raput. Kaveri onnellisena kotiin. Tästäkin olisi selvitty osoitteen ilmoituksella.

Mutta sitten on nämä, jotka eivät muista. Toissa viikolla kyytiin tuli Annankadulta ihan siististi pukeutunut mies, joka halusi "Espoon keskustaan"(sic) ja "Esboslesbokseen". Kaveri mutisi jotain takapenkillä ja yritti käydä keskustelua pitkin Länsiväylää mutta totesi sitten Finnoontiehen mennessä, ettei se ole järkevää. Kaveri kyseli jossain välissä, että meneekö vielä kauan ja hetken päästä totesin, että ollaan Suvelan kohdalla. Asiakas hihkaisi tiedon kuullessaan tosin ei sitten ilmaissut millän tavoin siinä vaiheessa, että asuu ko. kaupunginosassa vaan jatkettiin sitten Espoontorin suuntaan. Pysäytin lopulta auton bussipysäkille ja kysyin, että minne hän on oikeastaan menossa. Ja sitä osoitetta sitten haettiin. Näki oikein silmistä, että alkoi reikäkorttien luku aivokopassa. Vihjeiksi tarjottiin ensin "Tieksä sen kapakan siinä?". Lopulta hän sitten muisti missä asui ja päästiin onnellisesti perille. Sitten kaivettiin rahoja. Pitkin matkaa hän oli sitä mieltä, että oli antanu minulle jo rahaa kunnes huomautin, että hän oli levittänyt lompakkonsa ja rahansa auton lattialle. Sain käteeni 30 euroa ja sanoin, ettei se riitä. Sitten sai laskea kolikoita kuin mummolle kaupassa. En jaksanut edes laskea vaan näin, ettei siitä kymppiä tulisi ja totesin, että jää nyt vajaaksi mutta antaa olla. Kaveri nousi autosta ja jäin siihen lyömään kolikoita raharenkiin. Hetkeä myöhemmin hän avasi oven ja kysyi saisiko istua vielä tässä. Annoin luvan, koska kiirettä ei ollut. Sitten huomasin, että hänen Communicatorinsa oli edelleenkin auton jalkatilassa ja kehotin jo kolmatta kertaa häntä ottamaan sen mukaansa. Nyt se sitten kelpasi.

On se nyt kumma, että pitää olla niin soseessa, ettei edes muista missä asuu.

"No en mä sit tuu.."

Perinteinen keskiviikko yö. Tuskallisen odottelun tuloksena auto on valunut Kampin tolpan ensimmäiseksi. Luen kirjaa, kun nuorempi mieshenkilö hoippuu autolle kaksi juustohampurilaista kädessä. Hän avaa oven ja kysyy onko auto "auki". Katson ivallisesti ja totean, että auto on "auki". Kaveri tulee jo sisään mutta urani viisastuttamana kehotan häntä syömään ensin. Poika katsoo hölmistyneenä ja toteaa "No en mä SIT tuu", laittaa oven kiinni ja menee etsimään takana olevan Kovasen kuskia.

Olen aina ollut suhteellisen avomielinen einesten kuljettamiseen ja jopa juomien juomiseen autossa mutta päätynyt arvioimaan tilanteen tarkkaan ja tällä kertaa olin aivan varma, että suolakurkut olisivat olleet penkillä jo Fredan ja Eteläisen Rautatiekadun kulmassa. Ihmisillä on tosin jokin ihmeellinen käsitys siitä, että taksissa saa tehdä melkeinpä mitä huvittaa. Minulta on jopa kahdesti kysytty, tosin ulkomaalaisten toimesta, saako autossa tupakoida..

Kerran otin ison auton tilauksen Pasilan veturitalleille, jossa oli jokin tapahtuma päättymässä. Tilaus oli tehty nimellä ja siinä oli ilmoitettu päämääräksi Katajanokka. Porukkaa oli kuin pipoa päästyäni paikalle ja kaikki tietenkin halusivat autoon. Neljänneltä kysyttyäni oliko hän tilauksen nimen omaava henkilö. Vastaus oli vain "joojoo" ja parrua alkoi lappaamaan kyytiin. Kohdekkin muuttui Apolloksi. Päästyäni oikealle tielle alkoi sitten takapenkiltä eräs nainen huutelemaan, että "laita voice tai nrj". No siinä sitten yritän ajaa manuaalivaihteista autoa täynnä jengiä ja vaihdella kanavaa radiosta, joka hädin tuskin soittaa radio rockia edes Kehä ykkösen pohjoispuolella. No sain Voicen päälle niin eiköhän ääni kuulu "huono biisi, laita nrj". Tein työtä käskettyä. Helvetti sentään olen TAKSINKULJETTAJA enkä mikään DJ. Puolet matkasta menee aina jonkin hemmetin iskelmän hakemiseen ja siinä samassa ajetaan kolme kertaa punaisia päin sulkuviivan yli. Eikä siitä mitään tippiä edes saa. Tästä lähtien, kun alkaa musiikista vinkuminen, laitan radion kiinni ja totean, ettei firma oikeastaan maksa teostoja, eikä tässä autossa saa soittaa musiikkia.

Räikeinpä esimerkkinä toukokuinen yövuoro. Allani oli silloin Transportterinromu. Ajattelin kääntyä vielä kerran keskustan kautta. Poimin tolpalta 14 naisen ja miehen kyytiin. Matka oli Hyrylän kautta Keravalle. Ymmärrykseni mukaan pari ei ollut tuntenut toisiaan kovin pitkään. Jossain sitten Tuusulan moottoritiellä huomasin, että nainen katosi taustapeilistä. Mies istui selkä meno suuntaan aika lailla minun takanani. En sitten tiedä oliko se hetken rakkautta, vaiko minun soittamani Princen tuoreen Lotus Flow3r -levyn, käännettyäni taustapeiliä nainen oli polvillaan auton lattialla ja nautinnon kohteena tuskin oli Mikonkadun Pystygrillin tuote. Päädyin sitten vain laittamaan musiikkia pari pykälää kovemmalle ja arpomaan mitenhän kohteeseen ajettaisiin. Reitti ei mennyt ehkä ihan nappiin mutta eipä se takapenkkiläisiä tuntunut haittaavan. Kilometriä ennen ensimmäistä kohdetta näin taustapeilistä pystyyn nousevan naisen, joka heilautti käsillään hiuksiaan ja kysyi olemmeko jo perillä. Yritä siinä sitten pokkaa pitää. Työkaverini totesi vain, että en ollut tainnut ajaa isoa autoa ennen..

Tällä hetkellä kilpailu on mennyt siihen tilaan, että kuskit eivät enää uskalla kieltää juomista tai syömistä. Kohta varmaan nokitetaan tolpilla. Toiset antavat paneskella, toisissa on oksennuspussitkin valmiina. Ei enää väliä. Ennen oli kysyntää enemmän ja silloin valikoitiin mahdolliset ongelmat pois. Parin kuukauden päästä ei tarvitse enää muistaa ottaa mäkkäristä mausteita mukaan, kun seuraavan taksin penkillä on jo valmiiksi sinapit ja ketsupit.

Tomppa ja Henkka

Jokunen viikko taaksepäin ajelin meidän tuliterällä Sprintterillä. Hienompaa tila-autoa saa hakea. Varsinainen paketti-autojen mersu(sic!). Isäntä oli edellisenä päivänä peruuttanut tolppaan ja takaikkuna helmeili rakeisesta lasista. Soitin perään ja kyselin, että mitä on käynyt. En kai minä vaan ollut ehtinyt kolhia autoa. Isäntä naureskeli ja totesi, että kävi vähän lähellä. Seuraavana päivänä loput ruudusta oli jo pudonnut katuun ja jesarilla paikattu sisäruutu kunnolla kiinni.

Ilta oli mikä tahansa torstai. Mitään erikoisempaa ei tapahtunut ja tuntui, että vain ammattilaiset olivat liikenteessä. Jossain kahden jälkeen vietin aikaa Roban Delishissä juoden kahvia ja jutellen niitä näin myyjien kanssa, kun ulkoa tuli keski-ikäinen mies pukeutuneena vakosamettitakkiin ja tiedusteli erittäin humaltunein sanoin oliko ison auton kuljettaja paikalla. Ilmoittauduin hetken harkinnan jälkeen. Enpä tiennyt mihin sitä joutui.

Tomppa ja Henkka kömpivät sisään pienen neuvottelun jälkeen ja samettitakkimies alkoi sitten tekemään kauppaa kanssani, josko suostuisin heidän kuskikseen loppuillaksi. No ensin yritettiin Jonesiin. Portsari ei päästänyt Tomppaa sisään, koska tästä on ollut ennenkin tarpeeksi harmia. Sitten mittari päällä puitiin asiaa ovella. Tomppa yritti välillä väkisin sisään ja hänet viskottiin ulos. Lopulta Henkka alkoi läimimään Tomppaa ja portsari alkoi hermostumaan. Tomppa oli kuulema aikaisemmin lentänyt pihalle kourittuaa jotain naista. Tomppa koki kuitenkin itsensä uhriksi tilanteessa. No sisäänpääsyä ei tullut. Ukot kyytiin ja Pataässään. Kello oli kymmentä vaille pilkun mutta jotenkin Henkka sai puhuttua itsensä ja ystävänsä sisään. Minullekin oli kuulema viini tilattu pöytään mutta kieltäydyin kohteliaasti. Jäin sen sijaan odottelemaan sivummalle matkan jatkumista. 20 minuuttia myöhemmin Henkka kävi koputtelemassa ovea ja pyysi siirtämään auton ovelle. Sitten olikin Tomppa kateissa. Herrat kulkivat ristiin Pataässän ovensuussa kunne päätyivät takaisin autoon. Siinä samassa sitten Baarista purkautui isohko seurue, jotka päättivät tulla minun kyytiini ja mennä DTM:n "homostelukulttuuri" ravintolaan, lainaten erästä paikan vakiokäyttäjää. Henkka oli tällä välin keksinyt pyytää minua ajamaan heidät Jyväskylään, koska faija oli menossa mökille ja piti jotain tavaroita hakea. Sanoin selvittäväni asiaa. Lopulta auto oli täynnä ihmisiä ja johtotähti matkalla Iso Robertinkatua. Viereeni istui ehkä 20 kesäinen kloppi, joka kertoi vahvasti pohjanmaalaisittain murtaen ostaneensa ison timantin ja antavansa sen jollekin tytölle. Siinä samassa hän esitteli timanttia, jonka täytyi olla lasia. Kaveri puhui sekavia vauhtiajoista ja soitti levyltä jotain tanssimusiikkia.

Päästyämme osoitteeseen etupenkin kaveri tarjoutui maksamaan kyydin, eikä häntä näyttänyt ihmetyttävän, että kyyti maksoi reilusti yli 20 euroa vaikka matkaa oli ehkä parisen kilometriä. Mittari oli nimittäin pyörinyt taas siitä asti, kun Henkka pyysi tulemaan ovelle. Kaverin kortti ei toiminut, joten hän päätyi maksamaan satasen setelillä, joka sitten nielikin koko käteiskassani. Tomppa ja Henka päätyivät sitten ravintolaan vielä ennen pilkkua ja pyysivät minua jälleen odottamaan. Pohdin mitä tekisin Jyväskylän suhteen mutta isännän puhelin oli kiinni. En viitsinyt lähteä, koska tiesin auton olevan inva-ajossa koko seuraavan päivän. Seurasin sitten sivusta kuinka Henkka palloili röökialueella juoma kädessä ja joutui sitten sanaharkkaan portsarin kanssa. Lopulta valkoviinit olivat paidalla ja Henkka matkalla sisään selvittelemään välejä. Tomppa sai tilanteen rauhoitetuksi ja sitten alettiin etsiä kyytiä Jyväskylään. Kaverit maksoivat odottelusta ja toisen auton tilaamisesta mittariin kolmekymppiä. Kovasen auto saapui lopulta paikalle ja selitin tilanteen kuljettajalle ja yritin saada Henkkaa käyttäytymään. Poistuin hetkeä myöhemmin paikalta ja ajoin otin Annankadun tolpalta täyden auton perä-espooseen.

En saanut tietää pääsivätkö he koskaan Jyväskylään saati Ivaloon, jonne oli määrä matkata. Ehkä näen jossain Kovasen Transportterin sifralla 208 ja törmään vielä samaan kuskiin. Ei sitä koskaan tiedä.

Yö, jona tolpat seisoivat

Perjantai 17pv. Kello oli yhdeksän illalla. Seisoin Pasilan aseman parkkipaikalla poltellen tupakkaa. Auton katolla lyhdyn sijaan oli puolillaan oleva muki colaa. Katselin tolpan 30 jonoa. Se ei tuntunut kovinkaan liikkuvan. Ajatuksissani oli kuitenkin äskeinen hampurilainen, jonka söin. Pitäisi laihduttaa, eikä se ollut edes mikään makoisa elämys. Ranskalaisistakin heitin puolet pois. Sydämeni säästyy sentään muutaman tunnin pidempään.

Päätin aloittaa vuoroni tuntia aikaisemmin. Kuvittelin, että saisin ainakin yhden kyydin ennen varsinaista aloitusta ja siedettävän pohjan illalle. Puolessa tunnissa etenin toiseksi. Sinä aikana asemalla ei ollut kummoisempaa liikettä. Alkuillan auringossa paistatteli muutama nuori juomassa kaljaa. Parkkipaikan reunalla seisoi muutama tyttö odottaen kyytiään. Paikalla käyskenteli mies, joka valitteli, että akku oli loppu ja pitäisi saada virtaa muttei keneltäkään irronnut. Parkkipaikan toisella puolella istui edelleenkin nuori mies, joka kovin pätevästi ja virallisesti keskusteli ystävänsä kanssa puhelimesta ystävän saapumisajasta, jonka piti olla 10 minuuttia. Eipä ystävää näkynyt edelleenkään.

Kuuntelin FM2000:n tuoretta levyä ajatuksissani kunnes kolmen lapsen perhe pyysi päästä kyytiini. Yritin vinkata heitä edessä olevaan autoon mutta sedan-mersu ei käynyt sillä heillä oli lastenrattaat. Ajettuani heidät Hotelli Flamingoon, kello näytti vuoron alkua ja ajattelin, että tässähän oli hyvät pohjat. Päädyin Alppilan tolpalle lähinnä siitä syystä, että meidän yksi inva-autoista oli siinä paalulla. Ilta vaikutti vielä lupaavalta.

Kello löi kahdentoista saapuessani Malminkartannoon. En muista olleeni koskaan tällä tolpalla niin kauaa, että olisin saanut keikan. Juoksu oli tosin alle euron siitä syystä, että ajoin erään tytön Rajatorppaan käytännössä ilmaiseksi. Tyttö nukkui Kelan pääkonttorin edessä Messeniuksenkadulla. Kävin sitten kyselemässä vointia ja syitä paikan valintaan. Tarjottuani tupakkaa tyttö sitten kertoi, että oli yrittänyt kävellä kavereiden etkoille muttei jaksanut ja oli päättänyt jäädä odottamaan ystävien tuloa keskustaan päin. Katsoin sitten kartasta, että tytöllä olisi ollut matkaa taitettavana ainakin 12 kilometriä. Päädyin sitten heittämään hänet perille asti, koska en halunnut jättää häntä makaamaan pariksi tunniksi kadulle. Olin sitten jonkin sortin enkeli ja muutenkin ihmeellinen ihminen tytön mielestä. Totta puhuen, jos siinä olisi joku keski-ikäinen densa maannut, asia ei olisi minua kiinnostanut. Jäipä hänelle ainakin kuva, että tässä maailmassa on jonkin sortin hyvyyttä.

Malminkartannossa juttelin Linus Torvaldsin näköisen kuskin kanssa kunnes tämä sai keikan. Avasin uuden askin tupakkaa ja ajoin hetken päästä keikan Kartannonkoskelle Vantaalle. Alue on mitä erikoisinta. Keskelle peltoa Jumbon kupeeseen rakennettu asuinalue, jonka arkitehtuuri perustuu viime vuosisadan vaihteen kivitalojen ja puutalojen tyyliin. Tavallaan hienoa mutta toisaalta niin päälleliimattua ja kliinistä.

Etelä-Haaga. 01.30. Taakseni ajaa E-Mersu, jonka (myöhemmin 22 vuotiaaksi paljastuva) kuski alkaa suorilta käsin kertomaan käsilaukusta, jonka oli käynyt palauttamassa asiakkaalleen. Hetken innostuneen tarinan kerronnan jälkeen hän ottaa salamyhkäisen ilmeen ja aloittaa tarinan parin vuoden takaa, jolloin oli palauttanut lompakon asiaakkaalle, joka oli ilmeisesti casinolta nostanut hieman enemmän käteistä. Tämä asiakas oli sitten niin innoissaan, että oli päätynyt antamaan todella roiman korvauksen. Sitten hän vakavoitui mikrosekunniksi ja totesi, ettei tästä pidä kertoa eteenpäin. Olikohan nyt niin, ettei tätä tarinaa ole kerrottu koskaan kenellekkään muulle. Ja jos näin on niin miksi kertoa se jollekin täysin tuntemattomalle kuskille keskellä yötä Haagan tolpalla. Eipä olisi kannattanut.

Saimme molemmat tilauksen samasta osoitteesta ja isompi seurue kiidätettiin Manalaan. Tämän jälkeen menimme peräkkäin Museokadun tolpalle. Kaveri alkoi kertomaan sitten jostain tapaamastaan naisesta, joka paljastuikin 28 vuotiaaksi. Täytyypä myöntää, että 22 vuotiaaksi tyyppi oli todella kova taksimies ja näköjään myös naistenmies. Puhetta ainakin riitti. Jono eteni tolpalla verkkaisesti kunnes itse tulin paalulle.

Ajettuani muutaman tupakan haku reissun Mechelininkadun ABC:lle päädyin Marskin tolpalle, josta kyytiin kaatui lähemmäs kolmikymppinen mies, joka pyysi Pihlajanmäkeen. Tultuamme sinne herättelin kaveria ja hän sitten huitoi kädellä suuntaa. Tulin Liusketielle ja kysyin mitäs nyt ja kaveri totesi, että ihan kotiin nukkumaan. Tarkensin, että minne ajetaan. Eteenpäin kuului käsky. Tämä suunta toistui herran mielestä muutaman kerran ja yllättäen Liusketie loppui kesken. Sitten piti ajaa takaisin päin. Seuraava ohje oli epämääräinen osoittelu ja käsky, että tonne ylös pitäis päästä. Lopulta päästiin ovelle asti. Täytyy nyt ihan tähän väliin todeta, että työtäni helpottaisi aika helvetisti, jos annettais osoite tai maamerkki mihin mennään, eikä vain joku epämääräinen kaupunginosa ja sitten huidotaan käsimerkkejä. Eteenkin kun nämä kaverit tuntuvat olevan siinä kunnossa, etteivät pysy hereillä kuin viisi sekuntia kerrallaan.

Ilta tuntui menneen nopeasti ja tarinaa riittää mutta kassa oli tuskin 200 euroa. Keskustastassa oli jo julistettu liikennesääntöjen loppuminen ja päädyin käyttämään turvavyötä ensimmäistä kertaa siitä syystä, että puhtaasti pelkäsin toisen taksin ajavan päälle. Datalta huudettiin, että vaikka töitä on vähän, tehtäisiin se kuitenkin sääntöjen mukaan. Illan mittaan härskeimmät kuskit ottivat tolppien läheisyydestä asiakkaita lennosta, perustivat mielivaltaisesti taksiasemia ravintoloiden oville ja kiilailivat minuakin tolpille rikkoen liikennesääntöjä. Kuulostipa kovasti TJP Linesin toiminnalta. Kai peruskuski on niin ahne ja röyhkeä, että keinoja kaihtamatta kyytinsä ottavat ja kehtaavat vielä sitten syyttää muita, jos asiat ovat huonosti. Mitenkään puolustelematta TJP Linesia.

Ilta päättyi sitten naurettavaan 260 euron kassaan. Tämäkin siitä syystä, että jaksoin odottaa Kapteeninkadulla aamukuuteen asti lentokenttäennakkoa. Päädyin aamukahville Tuomarinkylän ABC:lle ja katselin auringon nousua tupakkaa poltelleen. Pihaan kurvasi Taksi Mäkisen auto, jonka kyydistä sisään juoksi tyttö ostoksille. Ratin takana sen sijaan istui aivan selväti Ron Jeremy. Keski-ikäinen iso mahainen mies, jolla oli leveäkauluksinen paita, jota oli vielä pari ylempää nappia auki. Miehellä oli myös aurinkolasit, takatukka ja pahimmat himoköyrijäviikset 70-luvulta mitä olen elävässä elämässä nähnyt.

Mikä on kun Itäkeskuksen autoille ei kelpaa KELA-kyydit?

Otsikko on lainaus viime viikkoiselta dataviestiltä. Itsehän olin samaan aikaan ajamassa Kela-kyytiä Nikkilän suunnilla. Meidän firmanhan suurin palkanmaksaja on nimenomaan Kansaneläkelaitos.

Invahommissa on se hyvä puoli, että lakisääteisten hoitojen takia invalidit liikkuvat paljon ja se takaa oikeastaan jonkinlaisen peruspalkan meidän yrityksessä, mikä on poikkeuksellista taksimaailmassa. Edes Kovasen tilausajot eivät käsittääkseni enää takaa mitään. Heillä on tilaukset vähentynyt yhtälailla kuin muillakin. Ja miksi kukaan nyt soittaisi kalliiseen kovasen numeroon, kun joka tolpalta löytyy autoja seisomasta koko ajan. Vielä ei ole porvarihallituksen leikkaukset käyneet kuitenkaan invahommiin.

Elämäni toinen kelakyyti aiheutti jännitystä mielinmäärin. Yövuoro oli päättymässä yhden aikaan, kun sain soiton ruoholahden tolpalle. Auton tilasi Marian sairaalan vahtimestari. Ajoin ovelle ja hieman sekavahkossa tilassa oleva mies selitti sitten, että hänet pitää viedä Hyvinkään aluesairaalaan. Hän oli tyrkyttämässä minulle jo sydänfilmiään, kunnes totesin, että lääkärin kirjoittama todistus riittää minulle hyvin. Mies sitten vaatimalla vaati, että hänen seurassaan olevan naishenkilön on päästävä mukaan henkiseksi tueksi. Tosin hän selitti minulle sen siten, että naisen piti matkustaa Hyvinkäälle mutta hän kulkisi sen matkan hänen sijaan. Lopulta sitten asia selvisi ja "pariskunta" kyytiin.

En ole edes kovin herkkä mutta mies haisi pahalle, toisti itseään ja oli muutenkin todella sekava. Tilanne selvisi sitten siten, että kaveri kertoi hänellä olevan vatsasyöpä. Poltteet oli kuulema niin kovat, että vain takapenkillä istuvan naisystävän tarjoama Gambina pystyi kipuja hillitsemään. Mieltä helpotti myös Radio Suomesta tuleva kevyt musiikki, jonka mukana sai laulaa.

Matkan ensi vaiheilla mies rehenteli itsellään ja kovisteli ympäröivää mailmaa ja hörppäili mielissään Gambiinaa. Mitä lähemmäksi tultiin päätepistettä, sitä sitä hankalammaksi matkan teko alkoi mennä. Mies ei selvästi halunnutkaan enää mennä ja pyysi, että ajettaisiin vähän ympyrää, että minä saisin Kelalta enemmän rahaa. Totesin vain, että kyllä ne Kelassa tietää paljonko tässä matkassa voi olla kilometrejä ja suosittelin, että hoito olisi nyt parasta. Tultuamme sairaalan pihaan mies istui hiljaa ja totesi lopulta, että häntä pelottaa.

Miten hänelle kävi, en saa koskaan tietää.

Keski-ikäiset miehet

Yksi yöllä liikkuvista pääryhmistä ovat keski-ikäiset miehet. Alkuillasta niitä on 4-8 riippuen auton koosta. Yöllä ne ovat yleensä yksinään. Joko vaimot ovat kotonaan taikka sellaista ei ole. Harvemmin niitä näkee kolmen aikaan. Jos vaimo/naisystävä/muu seuralainen on mukana, on kello yleensä huomattavasti paljon lähempänä puoltayötä.

Keski-ikäisten miesten lempipuheen aiheet ovat keskenään yleensä työasiat huumorimielellä taikka seksin harrastaminen. Puku tuo selvästi enemmän ikää miehelle ja jo 30-40 vuotias muistuttaa käytökseltään enemmän keski-ikäistä ja muistellaan vielä Hangon regatan tapahtumia kuin niistä olisi vuosikymmeniä vaikka tuskin puolta vuosikymmentä on kulunut ja vielä kesän ulkopuolella kulutettiin hankkenin tai kauppiksen penkkiä. Eräs kertoi kovasti tarinaa siitä, että ottivat aina porukalla pakettiauton ja sovittiin, että yksi ajaa perille ja sitten sunnuntaiaamuna puhallutettiin porukka ja vähiten puhaltanut lopetti juomisen ja oli kuskina illalla. Kerran sitten kävi niin, ettei kukaan ollut yrityksistä huolimatta selvinpäin ja tämä tarinaa kertonut adonis sitten nappasi pari tyttöä jostain kadulta ja toisella oli tuore kortti. Tämä sitten ajoi Helsinkiin porukan ja ainakin tarinan mukaan tarjosi muutakin kyytiä kuin pelkästäänautokyytiä.

Loppuyöllä kotiin palaavat miehet ovat suurimmaksi osin hiljaa mutta yleensä haluavat jotain jutella kuljettajalle. Aiheita ei ole montaa.

Viime öinä olen törmännyt ressukoihin, jotka omaa hyvyyttään yrittää pettää vaimoansa. Eräs puhui kovasti, että on niin harmi, kun näitä naisia juuttuu mukaan. Eikä siinä mitään mutta, kun vaimokin odottaa kotona ja ei niin viitsisi jättää tätä muttei myöskään luopua toisista. Siinä sitten ollaan aivan onnettomia, kun maailma on niin kamala paikka ja miehen luonto on kuulema sellainen kuin se on.

Projektimiehet ovat toiset. He haluavat kertoa moottoripyörästään jota virittelevät taikka veneestään. Sitten pitää keskustella vielä autosta millä ajan. Viimeisen kahden vuoron aikana on keski-ikäinen mies innostunut alla olevasta BMW 520d:stä ja alkanut harkita moisen ostamista. Sitten pitää säveltää jostain jotain teknisiä tietoja, koska "on tää aika hyvä ajaa" ei tunnu aluksi riittävän. Sitten, kun vertaa kokemuksiansa toisiin autoihin alkaa mies vasta ymmärtämään. 

Paras projektimies oli ehdottomasti äänentoistoenthusiasti, joka kertoi koko matkan Mankkaalle hänen kotiteatteristaan. Oli Genelecin 7.1 suroundit ja johdotkin oli oikeaan suuntaan merkattu; lämmin johdin kultaa ja kylmä hopeaa. Oli oikein cd-soitinkin, joka maksoi 10000 euroa. Saatana oman auton arvo on varmaan juuri puolet siitä..

Sitten on tietenkin nämä enemmän tai vähemmän maksettujen naisten kanssa liikkeellä olevat. Tallissa oleva kolleegani kertoi kerran, että ajoi kerran tällaista kyytiä ja perille tultuaan miehellä ei tuntunut niin millään olevan rahaa. No siitähän sitten nainen suivaantui ja alkoi sätimään miestä ja käski maksaa. Lopulta sitten rahaa löytyi ja nainen pisti maksamaan 50 euroa kuljettajalle. Oli vissiin stressi siitä, että löytyikö naisen palveluksiin käteistä.

Viimeinen kategoria on sitten tämä rähinä remmi, joka keksii, että reitti on huono ja, vaikka ehdotan alennusta ja pahoittelen tilannetta, sitten loppumatkan saa kuunnella mutinaa, jonka ainoa tarkoitus on provosoida minua. Näitä ei ole oikeastaan kuin muutama tullut vastaan mutta ihmettelen mikähän järki on vihjailla yrittäväni huijata asiakasta, kun matka jonka ajoin oli nopeampi mutta ehkä 700 metriä pidempi. 1km taksa päällä maksaa 1,30€. Ylimääräinen pituus maksaa siis 91c ja siitä sitten vähennetään alv(8%), otetaan minun osuuteni(35%), josta maksan veroni(17%). Tienasin siis 23 senttiä ylimääräilellä lenkillä. Joskus sitä ajaa väärin mutta miksi ajaisin huijatakseni asiakasta väärin ja tienaisin sitten itse siitä 23 senttiä.

Viimeksi mies oli menossa punavuoreen idästä päin ja ajoin sitten hakaniemen lävitse keskustaan, sitten annankatua bulevardille ja albertinkadulta vielä jonkin matkaa. Sain jo hakaniemen kohdalla kuulla, että reitti on huono. Sitten alkaa perinteinen mutina, että eipä se mitään ja anna mennä vaan. Sitten hetken päästä alkaa vittuilu. Että enkö minä nyt ymmärrä, että tämä oli huono reitti. Miksi minä nyt ajoin tätä reittiä. Lopulta aletaan kyseenalaistamaan sitä miksi ollaan alettu alalle ja ilmoitetaan, ettei hänen työssään voi tehdä virheitä. Helvetti sentään. Pelkästään kantakaupungissa on yli 200 katua ja tietä, joilla jokaisella on oma päämääränsä ja rajoituksensa. Miten helvetissä kukaan voi niitä tietää ellei ole ajanut useampaa vuotta.

Vertasin sitten kotona asiakkaan mieleisen reitin omaani ja totesin, että omani oli 300 metriä lyhyempi, vaikkei ehkä nopein. Yöaikaan se on hinnan kannalta makuasia. Useimmat asiakkaat sentään ilmoittavat reittitoiveensa, jos heillä sellainen on. Sitten on näitä muutamia, jotka odottavat, että teet virheen ja pääsevät haastamaan riitaa. No alla on noin 2500 kyytiä ja oikeasti valittaneita asiakkaita on ollut ehkä kolme. Sitä voi sanoa jo hyväksi prosentiksi.

Kuvaaja

Ihmiskunnalla on aina ollut ihmisiä, jotka ovat päätyneet kuvaamaan ympäröivää mailmaa ja tapahtumia kukin tavallaan. Meillä on näytelmäkirjailijoita, muusikoita sekä toimittajia. Kukin kertoo omalla tavallaan näkemästään ja kokemastaan. Sitten on tiede. Fyysikot, kemistit ja matemaatikot esittävät näkemyksensä.

Miksen siis minäkin voisi kertoa sitä mitä näen ympärilläni. Työni antaa siihen erityisen mahdollisuuden. Mahdollisuuden nähdä sellaista mitä muut eivät näe kuin vilaukselta. Tämän blogin tarkoitus on esittää kysymyksiä, olettamuksia ja ajatuksia siitä mitä mikrotasolla Helsingissä tapahtuu. Voihan sitä sanoa, että olisin jonkin asteen sosiaalityöntekijä.

Olen puolen vuoden ajalta kerännyt tulosteita, viestejä Helsingin Taksi-Datalta. Nämä antavat eräänlaisen irrallisen kuvan siitä mitä on nähty ja koettu. Usein ne herättävät mielessä kysymyksiä. Mistä oli kyse? Miksi näin oli? Helppo vastaus on tietenkin aina alkoholi. Miettikääpä näitä Keskuksen helmiä:

25.4.2009 04:05

Annankadun tolpalla menossa rähinä, ei ehkä kannata mennä sinne hetkeen, rikkomaan autoaa..

25.4.2009 02:52

Mellunmäen metron taksiasemalla pyörii erittäin sekava nainen. Häiriköinyt jo muutamaa asemalla ollutta taksia. Ei kannata mennä vähään aikaan paikalle

25.4.2009 02:48

Hämeentiellä kaupuunkin päin tultaessa juuri ennen Paavalin kirkkoa hyppii mies ajoväylällä.

16.3.2009 15:37

Kurjenlennon asiakas ei ole taksikunnossa T. Auto ***

18.3.2009

Fabianinkadun ja Pohjoisesplanadin kulmassa mieshkö pahasti tiellä ja saattaa haitata liikennettä.

14.3.2009

Kontulan taksiasemalle jätetty virolainen mies, rahaton ja agressiivinen, menossa malmille tai kirkkonummelle.

25.2.2009 22:29

Ravintola U2:n lähettyvillä seikkailee lippispäinen n 40-50v. mies, joka ei tiedä minne on matkalla T. Edellinen kuljettaja.

24.3.2009 19:28

Länsiväylän sillalla maalle päin kävelee joku epämääräisen näköinen mies henkilö.

15.2.2009 04:36

Länsiväylän alussa Lauttasaaren sillan kohdilla maalle päin, 2 ihmistä ajoradalla.

15.2.2009 3:31

Marskin tolpalla agressiivisia asiakkaita. Potkivat autoja.

15.2.2009 2:38

Tolpalla 16 kolme hyvin heikossa hapessa olevaa asiakasta.

14.2.2209 23:22

Itäkeskuksen tolpalla tummatakkinen mies ilman rahaa ja tietoa, minne matkalla.

6.6.2009 00:38

Asema-aukiolla(37) vanhempi rouva viininpunaisessa takissa ja pisut housussa..

6.6.2009 3:45

Keravalla Sibeliuksen kadulla hyvin sekava ja agressiivinen mies pyrkii joko Lahteen tai Viherniemenkadulle Helsinkii...

31.5.2009

Länsiväylällä ennen Haukilahden liittymää mies makaa osittain ajoradalla.

30.5.2009 02:19

Kustaa Vaasantiellä, Valtimontien kohdalla maalle päin, nainen ajoradalla.

31.5.2009 01:!9

Länsiväylällä maalle päin kävelee nainen keskellä väylää Lauttasaaren kohdalla.

31.5.2009

Lahdenväylällä Koskelan sillan jälkeen maalle päin, kävelee mies ajoradan varressa.

Perinteistä yövuoron satoa nämä. Kevään trendi on näköjään makailla kaduilla ja kävellä pitkin moottoriteitä. Jos teksteistä iskee kirjoitusvirheitä esiin, ne eivät ole minun tekemiäni vaan keskuksessa on vissiin töissä Alibin toimittajia. Muutenkin keskuksen työntekijöillä tuntuu olevan kiero huumorintaju.

Palaan aiheeseen taas lähipäivinä.