Mikä on kun Itäkeskuksen autoille ei kelpaa KELA-kyydit?

Otsikko on lainaus viime viikkoiselta dataviestiltä. Itsehän olin samaan aikaan ajamassa Kela-kyytiä Nikkilän suunnilla. Meidän firmanhan suurin palkanmaksaja on nimenomaan Kansaneläkelaitos.

Invahommissa on se hyvä puoli, että lakisääteisten hoitojen takia invalidit liikkuvat paljon ja se takaa oikeastaan jonkinlaisen peruspalkan meidän yrityksessä, mikä on poikkeuksellista taksimaailmassa. Edes Kovasen tilausajot eivät käsittääkseni enää takaa mitään. Heillä on tilaukset vähentynyt yhtälailla kuin muillakin. Ja miksi kukaan nyt soittaisi kalliiseen kovasen numeroon, kun joka tolpalta löytyy autoja seisomasta koko ajan. Vielä ei ole porvarihallituksen leikkaukset käyneet kuitenkaan invahommiin.

Elämäni toinen kelakyyti aiheutti jännitystä mielinmäärin. Yövuoro oli päättymässä yhden aikaan, kun sain soiton ruoholahden tolpalle. Auton tilasi Marian sairaalan vahtimestari. Ajoin ovelle ja hieman sekavahkossa tilassa oleva mies selitti sitten, että hänet pitää viedä Hyvinkään aluesairaalaan. Hän oli tyrkyttämässä minulle jo sydänfilmiään, kunnes totesin, että lääkärin kirjoittama todistus riittää minulle hyvin. Mies sitten vaatimalla vaati, että hänen seurassaan olevan naishenkilön on päästävä mukaan henkiseksi tueksi. Tosin hän selitti minulle sen siten, että naisen piti matkustaa Hyvinkäälle mutta hän kulkisi sen matkan hänen sijaan. Lopulta sitten asia selvisi ja "pariskunta" kyytiin.

En ole edes kovin herkkä mutta mies haisi pahalle, toisti itseään ja oli muutenkin todella sekava. Tilanne selvisi sitten siten, että kaveri kertoi hänellä olevan vatsasyöpä. Poltteet oli kuulema niin kovat, että vain takapenkillä istuvan naisystävän tarjoama Gambina pystyi kipuja hillitsemään. Mieltä helpotti myös Radio Suomesta tuleva kevyt musiikki, jonka mukana sai laulaa.

Matkan ensi vaiheilla mies rehenteli itsellään ja kovisteli ympäröivää mailmaa ja hörppäili mielissään Gambiinaa. Mitä lähemmäksi tultiin päätepistettä, sitä sitä hankalammaksi matkan teko alkoi mennä. Mies ei selvästi halunnutkaan enää mennä ja pyysi, että ajettaisiin vähän ympyrää, että minä saisin Kelalta enemmän rahaa. Totesin vain, että kyllä ne Kelassa tietää paljonko tässä matkassa voi olla kilometrejä ja suosittelin, että hoito olisi nyt parasta. Tultuamme sairaalan pihaan mies istui hiljaa ja totesi lopulta, että häntä pelottaa.

Miten hänelle kävi, en saa koskaan tietää.