"No en mä sit tuu.."

Perinteinen keskiviikko yö. Tuskallisen odottelun tuloksena auto on valunut Kampin tolpan ensimmäiseksi. Luen kirjaa, kun nuorempi mieshenkilö hoippuu autolle kaksi juustohampurilaista kädessä. Hän avaa oven ja kysyy onko auto "auki". Katson ivallisesti ja totean, että auto on "auki". Kaveri tulee jo sisään mutta urani viisastuttamana kehotan häntä syömään ensin. Poika katsoo hölmistyneenä ja toteaa "No en mä SIT tuu", laittaa oven kiinni ja menee etsimään takana olevan Kovasen kuskia.

Olen aina ollut suhteellisen avomielinen einesten kuljettamiseen ja jopa juomien juomiseen autossa mutta päätynyt arvioimaan tilanteen tarkkaan ja tällä kertaa olin aivan varma, että suolakurkut olisivat olleet penkillä jo Fredan ja Eteläisen Rautatiekadun kulmassa. Ihmisillä on tosin jokin ihmeellinen käsitys siitä, että taksissa saa tehdä melkeinpä mitä huvittaa. Minulta on jopa kahdesti kysytty, tosin ulkomaalaisten toimesta, saako autossa tupakoida..

Kerran otin ison auton tilauksen Pasilan veturitalleille, jossa oli jokin tapahtuma päättymässä. Tilaus oli tehty nimellä ja siinä oli ilmoitettu päämääräksi Katajanokka. Porukkaa oli kuin pipoa päästyäni paikalle ja kaikki tietenkin halusivat autoon. Neljänneltä kysyttyäni oliko hän tilauksen nimen omaava henkilö. Vastaus oli vain "joojoo" ja parrua alkoi lappaamaan kyytiin. Kohdekkin muuttui Apolloksi. Päästyäni oikealle tielle alkoi sitten takapenkiltä eräs nainen huutelemaan, että "laita voice tai nrj". No siinä sitten yritän ajaa manuaalivaihteista autoa täynnä jengiä ja vaihdella kanavaa radiosta, joka hädin tuskin soittaa radio rockia edes Kehä ykkösen pohjoispuolella. No sain Voicen päälle niin eiköhän ääni kuulu "huono biisi, laita nrj". Tein työtä käskettyä. Helvetti sentään olen TAKSINKULJETTAJA enkä mikään DJ. Puolet matkasta menee aina jonkin hemmetin iskelmän hakemiseen ja siinä samassa ajetaan kolme kertaa punaisia päin sulkuviivan yli. Eikä siitä mitään tippiä edes saa. Tästä lähtien, kun alkaa musiikista vinkuminen, laitan radion kiinni ja totean, ettei firma oikeastaan maksa teostoja, eikä tässä autossa saa soittaa musiikkia.

Räikeinpä esimerkkinä toukokuinen yövuoro. Allani oli silloin Transportterinromu. Ajattelin kääntyä vielä kerran keskustan kautta. Poimin tolpalta 14 naisen ja miehen kyytiin. Matka oli Hyrylän kautta Keravalle. Ymmärrykseni mukaan pari ei ollut tuntenut toisiaan kovin pitkään. Jossain sitten Tuusulan moottoritiellä huomasin, että nainen katosi taustapeilistä. Mies istui selkä meno suuntaan aika lailla minun takanani. En sitten tiedä oliko se hetken rakkautta, vaiko minun soittamani Princen tuoreen Lotus Flow3r -levyn, käännettyäni taustapeiliä nainen oli polvillaan auton lattialla ja nautinnon kohteena tuskin oli Mikonkadun Pystygrillin tuote. Päädyin sitten vain laittamaan musiikkia pari pykälää kovemmalle ja arpomaan mitenhän kohteeseen ajettaisiin. Reitti ei mennyt ehkä ihan nappiin mutta eipä se takapenkkiläisiä tuntunut haittaavan. Kilometriä ennen ensimmäistä kohdetta näin taustapeilistä pystyyn nousevan naisen, joka heilautti käsillään hiuksiaan ja kysyi olemmeko jo perillä. Yritä siinä sitten pokkaa pitää. Työkaverini totesi vain, että en ollut tainnut ajaa isoa autoa ennen..

Tällä hetkellä kilpailu on mennyt siihen tilaan, että kuskit eivät enää uskalla kieltää juomista tai syömistä. Kohta varmaan nokitetaan tolpilla. Toiset antavat paneskella, toisissa on oksennuspussitkin valmiina. Ei enää väliä. Ennen oli kysyntää enemmän ja silloin valikoitiin mahdolliset ongelmat pois. Parin kuukauden päästä ei tarvitse enää muistaa ottaa mäkkäristä mausteita mukaan, kun seuraavan taksin penkillä on jo valmiiksi sinapit ja ketsupit.