Perjantai 17pv. Kello oli yhdeksän illalla. Seisoin Pasilan aseman parkkipaikalla poltellen tupakkaa. Auton katolla lyhdyn sijaan oli puolillaan oleva muki colaa. Katselin tolpan 30 jonoa. Se ei tuntunut kovinkaan liikkuvan. Ajatuksissani oli kuitenkin äskeinen hampurilainen, jonka söin. Pitäisi laihduttaa, eikä se ollut edes mikään makoisa elämys. Ranskalaisistakin heitin puolet pois. Sydämeni säästyy sentään muutaman tunnin pidempään.
Päätin aloittaa vuoroni tuntia aikaisemmin. Kuvittelin, että saisin ainakin yhden kyydin ennen varsinaista aloitusta ja siedettävän pohjan illalle. Puolessa tunnissa etenin toiseksi. Sinä aikana asemalla ei ollut kummoisempaa liikettä. Alkuillan auringossa paistatteli muutama nuori juomassa kaljaa. Parkkipaikan reunalla seisoi muutama tyttö odottaen kyytiään. Paikalla käyskenteli mies, joka valitteli, että akku oli loppu ja pitäisi saada virtaa muttei keneltäkään irronnut. Parkkipaikan toisella puolella istui edelleenkin nuori mies, joka kovin pätevästi ja virallisesti keskusteli ystävänsä kanssa puhelimesta ystävän saapumisajasta, jonka piti olla 10 minuuttia. Eipä ystävää näkynyt edelleenkään.
Kuuntelin FM2000:n tuoretta levyä ajatuksissani kunnes kolmen lapsen perhe pyysi päästä kyytiini. Yritin vinkata heitä edessä olevaan autoon mutta sedan-mersu ei käynyt sillä heillä oli lastenrattaat. Ajettuani heidät Hotelli Flamingoon, kello näytti vuoron alkua ja ajattelin, että tässähän oli hyvät pohjat. Päädyin Alppilan tolpalle lähinnä siitä syystä, että meidän yksi inva-autoista oli siinä paalulla. Ilta vaikutti vielä lupaavalta.
Kello löi kahdentoista saapuessani Malminkartannoon. En muista olleeni koskaan tällä tolpalla niin kauaa, että olisin saanut keikan. Juoksu oli tosin alle euron siitä syystä, että ajoin erään tytön Rajatorppaan käytännössä ilmaiseksi. Tyttö nukkui Kelan pääkonttorin edessä Messeniuksenkadulla. Kävin sitten kyselemässä vointia ja syitä paikan valintaan. Tarjottuani tupakkaa tyttö sitten kertoi, että oli yrittänyt kävellä kavereiden etkoille muttei jaksanut ja oli päättänyt jäädä odottamaan ystävien tuloa keskustaan päin. Katsoin sitten kartasta, että tytöllä olisi ollut matkaa taitettavana ainakin 12 kilometriä. Päädyin sitten heittämään hänet perille asti, koska en halunnut jättää häntä makaamaan pariksi tunniksi kadulle. Olin sitten jonkin sortin enkeli ja muutenkin ihmeellinen ihminen tytön mielestä. Totta puhuen, jos siinä olisi joku keski-ikäinen densa maannut, asia ei olisi minua kiinnostanut. Jäipä hänelle ainakin kuva, että tässä maailmassa on jonkin sortin hyvyyttä.
Malminkartannossa juttelin Linus Torvaldsin näköisen kuskin kanssa kunnes tämä sai keikan. Avasin uuden askin tupakkaa ja ajoin hetken päästä keikan Kartannonkoskelle Vantaalle. Alue on mitä erikoisinta. Keskelle peltoa Jumbon kupeeseen rakennettu asuinalue, jonka arkitehtuuri perustuu viime vuosisadan vaihteen kivitalojen ja puutalojen tyyliin. Tavallaan hienoa mutta toisaalta niin päälleliimattua ja kliinistä.
Etelä-Haaga. 01.30. Taakseni ajaa E-Mersu, jonka (myöhemmin 22 vuotiaaksi paljastuva) kuski alkaa suorilta käsin kertomaan käsilaukusta, jonka oli käynyt palauttamassa asiakkaalleen. Hetken innostuneen tarinan kerronnan jälkeen hän ottaa salamyhkäisen ilmeen ja aloittaa tarinan parin vuoden takaa, jolloin oli palauttanut lompakon asiaakkaalle, joka oli ilmeisesti casinolta nostanut hieman enemmän käteistä. Tämä asiakas oli sitten niin innoissaan, että oli päätynyt antamaan todella roiman korvauksen. Sitten hän vakavoitui mikrosekunniksi ja totesi, ettei tästä pidä kertoa eteenpäin. Olikohan nyt niin, ettei tätä tarinaa ole kerrottu koskaan kenellekkään muulle. Ja jos näin on niin miksi kertoa se jollekin täysin tuntemattomalle kuskille keskellä yötä Haagan tolpalla. Eipä olisi kannattanut.
Saimme molemmat tilauksen samasta osoitteesta ja isompi seurue kiidätettiin Manalaan. Tämän jälkeen menimme peräkkäin Museokadun tolpalle. Kaveri alkoi kertomaan sitten jostain tapaamastaan naisesta, joka paljastuikin 28 vuotiaaksi. Täytyypä myöntää, että 22 vuotiaaksi tyyppi oli todella kova taksimies ja näköjään myös naistenmies. Puhetta ainakin riitti. Jono eteni tolpalla verkkaisesti kunnes itse tulin paalulle.
Ajettuani muutaman tupakan haku reissun Mechelininkadun ABC:lle päädyin Marskin tolpalle, josta kyytiin kaatui lähemmäs kolmikymppinen mies, joka pyysi Pihlajanmäkeen. Tultuamme sinne herättelin kaveria ja hän sitten huitoi kädellä suuntaa. Tulin Liusketielle ja kysyin mitäs nyt ja kaveri totesi, että ihan kotiin nukkumaan. Tarkensin, että minne ajetaan. Eteenpäin kuului käsky. Tämä suunta toistui herran mielestä muutaman kerran ja yllättäen Liusketie loppui kesken. Sitten piti ajaa takaisin päin. Seuraava ohje oli epämääräinen osoittelu ja käsky, että tonne ylös pitäis päästä. Lopulta päästiin ovelle asti. Täytyy nyt ihan tähän väliin todeta, että työtäni helpottaisi aika helvetisti, jos annettais osoite tai maamerkki mihin mennään, eikä vain joku epämääräinen kaupunginosa ja sitten huidotaan käsimerkkejä. Eteenkin kun nämä kaverit tuntuvat olevan siinä kunnossa, etteivät pysy hereillä kuin viisi sekuntia kerrallaan.
Ilta tuntui menneen nopeasti ja tarinaa riittää mutta kassa oli tuskin 200 euroa. Keskustastassa oli jo julistettu liikennesääntöjen loppuminen ja päädyin käyttämään turvavyötä ensimmäistä kertaa siitä syystä, että puhtaasti pelkäsin toisen taksin ajavan päälle. Datalta huudettiin, että vaikka töitä on vähän, tehtäisiin se kuitenkin sääntöjen mukaan. Illan mittaan härskeimmät kuskit ottivat tolppien läheisyydestä asiakkaita lennosta, perustivat mielivaltaisesti taksiasemia ravintoloiden oville ja kiilailivat minuakin tolpille rikkoen liikennesääntöjä. Kuulostipa kovasti TJP Linesin toiminnalta. Kai peruskuski on niin ahne ja röyhkeä, että keinoja kaihtamatta kyytinsä ottavat ja kehtaavat vielä sitten syyttää muita, jos asiat ovat huonosti. Mitenkään puolustelematta TJP Linesia.
Ilta päättyi sitten naurettavaan 260 euron kassaan. Tämäkin siitä syystä, että jaksoin odottaa Kapteeninkadulla aamukuuteen asti lentokenttäennakkoa. Päädyin aamukahville Tuomarinkylän ABC:lle ja katselin auringon nousua tupakkaa poltelleen. Pihaan kurvasi Taksi Mäkisen auto, jonka kyydistä sisään juoksi tyttö ostoksille. Ratin takana sen sijaan istui aivan selväti Ron Jeremy. Keski-ikäinen iso mahainen mies, jolla oli leveäkauluksinen paita, jota oli vielä pari ylempää nappia auki. Miehellä oli myös aurinkolasit, takatukka ja pahimmat himoköyrijäviikset 70-luvulta mitä olen elävässä elämässä nähnyt.
No comments:
Post a Comment