Katumankeli

En ole juurikaan ajanut yövuoroja tänä vuonna, joten ne hurjat ja koskettavat tarinat suomalaisen ihmisen edesottamuksista jäävät vähille. Sen sijaan voinkin näin kesäaamuna keskittyä mielipuuhaani eli muiden haukkumiseen.

Pelkään, että jonain päivänä ajan pyöräilijän yli ja en toivu siitä koskaan. Tuskin syy on edes minun siinä tilanteessa mutta ikävää sellainen olisi. Kysynkin nyt minkä ihmeen takia helsinkiläinen pyöräilijä ei osaa liikennesääntöjä? Entä eikö heillä ole sitä vähääkään itsesuojelu vaistoa. Ilman kypärää, sodan aikaisella ruosteläjällä 30 km/h mäkeä alas risteykseen katsomatta ajava ihminen ei juurikaan eroa siitä miehestä, joka juhannuksena ampui itseään päähän vahingossa. Erotellaan tässä nyt kokemuksia mutta a) missä liikennesääntöjen tuntemus b) tilanteet, joissa pyöräilijä on kyllä oikeassa mutta on ihan autoilijan reagointikyvystä kiini, ettei tule ruumiita.

Helsinkiläiset pyöräilijät ovat yleensäkin jotenkin oman arvon tuntevia ja aina katsovat kieroon autoilijoita, jotka tuhoavat tätä rakasta palloa. Olkoon niin mutta ketä se perseily sitten auttaa. Minäkin paskiainen taksinkuljettaja, varmaan pervo ja asennevammainen idiootti olin pysähtynyt Radiokadulle päästääkseni asiakkaan ulos. Minuuttia myöhemmin olin juuri lähdössä, kun takaa tuli naispyöräilijä, ilman kypärää tietenkin, ja yritti jostain syystä ajaa oikealta puoleltani ohi. No sehän ei onnistunut, koska olin pysähtynyt mahdollisimman lähelle pysäköityjä autoja, jotten tukkisi koko katua. No naishenkilö sitten pysähtyi keulani kohdalle ja alkoi huitomaan ja huutamaan jotain. Minkähän takia se oli nyt minun vikani, jos ei ollut silmiä päässä ja ajoi umpikujaan? Tiesiköhän rouva, että ajaessaan ajoradalla koskee häntä tieliikennelaki ja kohteet kadulla ohitetaan pääsääntöisesti vasemmalta, eikä tunkemalla oikealta puolelta.

Suurin vaara on sen sijaan pyöräilijöiden törkeä piittaamattomuus punaisista valoista. Ajoin niin ikään viime viikolla yhden pyörälähetin perässä Hämeentiellä ja hän ajoi härskisti Viidennen linjan risteyksestä eteenpäin aina Lintulahdenkadun yli punaisia päin jokaisten valojen kohdalla. No tällä kertaa autoja ei tullut mutta jonain päivänä se helposti napsahtaa. Yhtä vaarallista on melkeinpä ymmärtämättömyys väistämisvelvollisuudesta. Vajaa tunti sitten ajoin Tehtaankatua kohti telakkaa ja Laivurinkadun risteyksessä tuli pyöräilijä vasemmalta suoraan eteeni. Lännesttä päin tulleet autot olivat oikeaoppisesti pysähtyneet, koska tyttö tuli heihin nähden oikealta mutta tytön olisi pitänyt äistää minua, koska tulin hänestä katsoen okealta. No jarrut pohjaan siinä piti lyödä ja tyttö jatko matkaa tietämättä tapahtuneesta.

Myönnän, että nuorempana tein aivan samoja juttuja, koska uskoin aina ehtiväni joka raosta ja välistä mutta nyt, kun ajaa työkseen päivittäin olen huomannut, että se oli typerää, vaarallista ja turhaa kiusaa muille.

Tasapuolisuuden nimissä pitää kyllä muistaa erään ystäväni onnettomuutta viime kesältä. Hän ajoi mäkeä alas risteykseen ja kääntyvän auton kuljettajat teki sen yhden kahdesta pahasta virheestä. Toinen on tietty se, että kun viereisellä kaistalla auto pysähtyy suojatien eteen ajetaan täysiä läpi. Tämä kuljeetaja ei kääntyessään katsonu olan yli tuleeko pyöräilijää ja matka katkesi sitten siihen. Ystäväni oppi käyttämään kypärää tilanteen jälkeen. Saikohan korvauksia kärsimyksistä. En tiedä mutta olkaapa hyvät ihmiset varovaisia, mitä välinettä käytättekään. Niin älkää juosko bussin takaa kadulle.