Taxi FAQ osa 1

Käydäänpä läpi muutama kysymys, jota esitetään kuskeille niin töissä kuin siviilissä.

"Onko tää sun oma auto" / "Ootko isäntä vai renki"

Melkein yleisin kysymys, jonka vastaus riippuu kuljettajasta ja hänen mielenkiinnostaan. Yleisin vastaus mitä annan on vain lakonisesti "Ihan renki vaan" tai "Ei tässä nyt niin kauan oo vielä ajettu". Tosin isäntäni ihmetteli erästä "Mustasta Härästä tulleen karjun" inttämistä aiheesta ja vastas lopulta "Onko oma muija vai jonkun toisen". Muita vastauksia on ollut muunmuassa "ihan pankin auto tää on". Eräs meidän kuljettajista vastaa ihan mielentilan mukaan. Joskus ollaan isäntä ja joskus renki.

"Onks ollu ajoja"

Eteenkin, jos asiakkaalla ei ole mitään taitoja tai haluja keskustella mutta silti haluaa sanoa jotain, koska ihmiset luulevat, että kuljettajat haluavat tai, että heidän kanssaan pitää jostain syystä keskustella, he esittävät tämän kysymyksen.

Nykypäivän variaatio "onks tää taantuma vaikuttanu" on sellainen, josta voi keskustelun aloittaakin. Siihen voi vastata "Kyllä on. Viikonloppuyöt on aika entisellään mutta muuten on arpapeliä. Jonkun tutkimuksen mukaan tilaukset on pudonneet kolmanneksen ja se voi pahimmillaan tietyissä vuoroissa merkitä 30-40 prosentin ansionmenetystä." Muuten vastaan vain "Ihan hyvin" tai perinteinen "No vähän hiljasta mutta onhan tässä yötä jäljellä." Harvemmin sitä jaksaa vastata, että menee todella hyvin, vaikka näin kerrankin olisi.

"Alkoholi, ruoka ja tupakointi"

Oikeasti takseissa juominen on kielletty. Tähän annan lähes aina poikkeuksen ja ihmiset yleensä kunnioittavat autoa ja ovat varovaisia. Ärsyttävimmät ovat sellaiset, jotka eivät kysy asiaa vaan 100 metrin jälkeen kuuluu ääni takaa merkkinä juoman auenneen. Isäntä taas lähes poikkeuksetta ei anna juoda ja tekee siinä oikeasti todella järkevän teon. Mitä järkeä riskeerata auton sisusta sen takia, että joku juoppokööri ei pysty olemaan 5-15 minuuttia juomatta. Kerran hän tosin antoi erään rouvan juoda ja tämä sitten tyhjensi kolmella huikalla kossupullon matkalla Kontulan tolpalta Länsimäkeen. Muistakaa myös, että tieliikenne käsittääkseni kieltää alkoholin kuljettamisen ja nauttimisen etumatkustajan paikalla.

Takseissa ei myöskään saa syödä. Tämä on vielä järkevämpi sääntö kuin juominen. Juomaa voi kuivatella ja pyyhkiä mutta ketsupit kangaspenkillä on jo huomaatavasti vaikeampaa. Itse valvon tätä sääntöä aika tarkkaan. Kerran tosin asiaa ei kyselty ja matkalla Espooseen oli sitten sipsit pitkin lattiaa. Isännällä kävi kerran niin, että hän toistuvasti kielsi Kannelmän alacarte grillin antimien nauttimista mutta näin tehtiin silti ja isännän perusteluista huolimatta oli sitten purilaisen sisälmys penkillä.

Minulta kysytty jopa tupakoinnista. Tosin niitä tapauksia on ollut kolme, joista kaksi oli italialaisia ja kolmas todennäköisesti aivoinfarktitoipilas. Taksien tupakointikielto perustuu samoihin lakeihin kuin joukkoliikenteen ja ylipäätänsä muiden julkisten kulkuneuvojen kiellot.

"Aja suoraan"

Olen tässä muutamaan otteeseen joutunut ihmettelemään sitä, että asiakkaat eivät, eteenkään humalassat, ilmoita osoitetta kuljettajalle. Tolpalta päästään viisi metriä eteenpäin ja alkaa kryptinen seikkailu, jossa annetaan vihjeitä tietyin väliajoin. No jännityshän tiivistää tunnelmaa ainakin takseissa. Kollegoiden kanssa keskustellessa ehdottomasti yleisin suunta minne asiakas haluaa on "suoraan". Sitten tiedustellaan tarkempaa ohjeistusta niin takapenkiltä ilmoitetaan, että hän kyllä kertoo sitten.

Heinäkuun lopulla otin Tikkurilasta käsipystyn. Autoon könysi pari humaltunutta miestä. Toinen ilmoitti, että mennään Shellille. Matkaa oli hurjat 700 metriä mutta mitäs sitten. Shellille päästyämme toinen ilmoitti, että ei jaksaisi jatkaa vaan lähtee tällä autolla kotiin ja kyyti kolahti sitten Kivistöön asti. Kaveri sitten selitti siinä, että kun aikoinaan muuti sinne, ei oikein osannut selventää asioita aina kuskille. Kuulema kerran antanu ohjeina Hämeenlinnan motarilla klassiset "aja suoraan" ja sammunu takapenkille. Onneksi hän oli sentään herännyt ennen Klaukkalan liittymää, että pääsivät ajamaan takaisin päin. Tämäkin tilanne oltaisiin vältytty, jos asiakas olisi viitsinyt ilmoittaa edes kaupunginosan.

Isäntäni naureskeli aikoinaan sitä, että joku naishenkilö oli hypännyt kyytiin ja sanonut vain "Vantaalle". "Vantaalle?" "Joo!" "Onko väliä ajetaanko Myyrmäkeen vai Hakunilaan vai Rajakylään.." Isäntä luetteli. Kyllä se oikea osoite sitten löytyi.

Lentokentän taksien keräilyalueella kuulin legendan. Tarinan kertoja väitti tapahtuneen hänelle joskus pimeällä 80-luvulla, kun ei ollut datapäätteitä saati kännyköitä. Kesäisenä yönä rautatienasemalta oli hypännyt kyytiin kaksi päihtynyttä miestä. Saapuneet viimeisellä junalla pohjoisen suunnasta. "Tieksä missä Repa asuu?" "En tiedä" "No kai nyt Repan tiedät. Se on siinä P-rapussa". Kuski oli miettinyt sitten mistä löytyisi talo, jossa on niin monta rappua. Munkkiniemet ja Käpylät jäivät pois laskuista heti ja päädyttiin kokeilemaan rakennusta Maunulan seudulla. Sieltähän se "Repa" sitten löytyi kiveltä istuskelemassa röökiä polttaen. "Löysithän sä!" asiakas huudahti.

Eräänä elokuisena viikkona näitä tuntui olevan pilvin pimein. Kampista tuli kyytiin tatuoitu, isohko mieshenkilö, joka ilmoitti osuvasti: "Kontulaan". Päästyämme Alueelle kysyin neuvoa ja parru ilmoitti, että eteenpäin. Vesalan kohdalla kysyin uudestaan ja sain saman vastauksen. Lopulta oltiin jo Mellunmäessä ja kysyttäessä sain käskyn kääntyä takaisin. Ostarilla sitten mies keksi jäädä pois ja maksoi kiltisti. Seuraavana päivänä Marskin tolpalla nuorempi mies henkilö hapuili ovea auki. Avustin hieman sisäpuolelta mutta onneton kompastui kanttariin ja löi päänsä auton a-pilariin. Kysyin vointia, joka oli kuulema kolhusta huolimatta "ihan ok". Suunta oli Pihlajanmäki. Navigoitiin Liusketielle ja sitten alkoi klassinen "eteenpäin". Tämän kaverin suurin ongelma oli se, että hän pysyi hereillä ehkä viisi sekuntia kerrallaan ja ei havaduttuaan rekisteröinyt yhtään missä oli. Lopulta oltiin jo Liusketien toisessa päässä ja eikun takaisin. Sitten alkoi erikoinen huitominen, että tuonne pitäisi päästä. Lopulta ajettiin jokin mäki ylös talojen taakse, josta löytyi raput. Kaveri onnellisena kotiin. Tästäkin olisi selvitty osoitteen ilmoituksella.

Mutta sitten on nämä, jotka eivät muista. Toissa viikolla kyytiin tuli Annankadulta ihan siististi pukeutunut mies, joka halusi "Espoon keskustaan"(sic) ja "Esboslesbokseen". Kaveri mutisi jotain takapenkillä ja yritti käydä keskustelua pitkin Länsiväylää mutta totesi sitten Finnoontiehen mennessä, ettei se ole järkevää. Kaveri kyseli jossain välissä, että meneekö vielä kauan ja hetken päästä totesin, että ollaan Suvelan kohdalla. Asiakas hihkaisi tiedon kuullessaan tosin ei sitten ilmaissut millän tavoin siinä vaiheessa, että asuu ko. kaupunginosassa vaan jatkettiin sitten Espoontorin suuntaan. Pysäytin lopulta auton bussipysäkille ja kysyin, että minne hän on oikeastaan menossa. Ja sitä osoitetta sitten haettiin. Näki oikein silmistä, että alkoi reikäkorttien luku aivokopassa. Vihjeiksi tarjottiin ensin "Tieksä sen kapakan siinä?". Lopulta hän sitten muisti missä asui ja päästiin onnellisesti perille. Sitten kaivettiin rahoja. Pitkin matkaa hän oli sitä mieltä, että oli antanu minulle jo rahaa kunnes huomautin, että hän oli levittänyt lompakkonsa ja rahansa auton lattialle. Sain käteeni 30 euroa ja sanoin, ettei se riitä. Sitten sai laskea kolikoita kuin mummolle kaupassa. En jaksanut edes laskea vaan näin, ettei siitä kymppiä tulisi ja totesin, että jää nyt vajaaksi mutta antaa olla. Kaveri nousi autosta ja jäin siihen lyömään kolikoita raharenkiin. Hetkeä myöhemmin hän avasi oven ja kysyi saisiko istua vielä tässä. Annoin luvan, koska kiirettä ei ollut. Sitten huomasin, että hänen Communicatorinsa oli edelleenkin auton jalkatilassa ja kehotin jo kolmatta kertaa häntä ottamaan sen mukaansa. Nyt se sitten kelpasi.

On se nyt kumma, että pitää olla niin soseessa, ettei edes muista missä asuu.